Lempipaikkani on kesämökin ranta Varsinais-Suomen saaristossa. Katselen sameaa ja rehevöitynyttä, maailman saastuneinta mertamme. Haaveilen tulevaisuudesta, jossa olemme palauttaneet sen terveeksi.
Itämeren vakavin ongelma on liiallinen ravinnekuormitus ja sen aiheuttama rehevöityminen. Myös eräiden vaarallisten aineiden pitoisuudet ovat korkeita. Itämerta uhkaa lisäksi alati kasvava meriliikenne, joka aiheuttaa päästöjä sekä lisää öljy- ja kemikaalionnettomuuksien riskiä.
Itämeren suojelemiseksi on tehty pitkäjänteistä työtä, mutta meren hyvää tilaa ei ole vielä saavutettu missään. Ravinteita on vähennetty, muttei tarpeeksi. Nyt vaarana on, että tehty työ valuu hukkaan.
Ilmastonmuutos nimittäin heikentää Itämeren tilaa.
Maapallo lämpenee nopeimmin pohjoisessa, ja Itämeri lämpeneekin nopeasti sekä sijaintinsa että pienen vesitilavuutensa takia. Ilmastonmuutos vaikuttaa monin tavoin sekä Itämeren olosuhteisiin että sen eliöihin, ja jotkut vaikutukset näkyvät jo nyt.
Mitä enemmän talvisin sataa vettä lumen sijaan, sitä enemmän ravinteita Itämereen valuu. Jäättömät talvet estävät myös esimerkiksi itämerennorpan lisääntymistä. Kun Itämeren suolaisuus vähenee ja vesi lämpenee, lisääntyy myös niin sanotun sisäisen ravinnevaraston vaikutus, kun meren pohjaan kerääntyneet vanhat ravinteet aktivoituvat uudelleen. Tämä saattaa tehdä tyhjäksi ravinnevalumavähennykset, joita olemme vuosien varrella tehneet. Sinilevät kiittävät.
Itämeren pelastaminen edellyttää sekä siihen kohdistuvia toimenpiteitä että ilmastonmuutoksen hillitsemistä. Suomesta pitää tehdä ilmastopäästötön 2030-luvulla siirtymällä vähäpäästöiseen energiaan, liikenteeseen, asumiseen ja kulutukseen. Ympäristölle haitalliset tuet pitää lopettaa ja suunnata ne sen sijaan ilmaston ja ympäristön hyväksi.
Ravinnepäästöjen vähentämistä itse Itämerelle pitää jatkaa entistä tehokkaammin. Tarvitsemme sitovia sääntöjä, taloudellista ohjausta, neuvontaa ja kansainvälistä yhteistyötä. Suurin päästäjä on edelleen maatalous. Yhteiskunnan pitää toimia niin, että maatalousyrittäjien on helppoa ja edullista toimia Itämeri-ystävällisesti.
Tukia pitää kohdistaa ensisijaisesti ympäristöperusteisesti sinne, missä rahalla saadaan aikaan suurimpia tuloksia vesiensuojelussa. Kullakin alueella pitää ottaa parhaat ravinnevalumat estävät keinot käyttöön: suojavyöhykkeet, kosteikot, kipsi, kalkki, viljelykeinot… Ravinteiden kierrätyksestä hyötyvät myös maatalousyrittäjät.
Itämeren kautta ruokavalioomme päätyvien mikromuovien käyttö esimerkiksi kosmetiikkatuotteissa pitää kieltää. Merkittävä mikromuovin lähde ovat myös autojen renkaat, joten raideliikenteen, kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen edistäminen parantaa myös Itämeren hyvinvointia. Ongelmiin pitää puuttua myös aktiivisella kansainvälisellä yhteistyöllä Itämeren suojelukomissio Helcomissa ja EU:ssa.
Jotta lapsenlapsemme voisivat elää puhtaan Itämeren rannalla, uida, purjehtia ja kalastaa, täytyy meidän ottaa meremme suojelu tosissaan. Puhdas luonto on maamme ja Varsinais-Suomen matkailuvaltti, mutta kaunis saaristo menettää viehätysvoimansa, jos kasvavia levälauttoja, sameutumista ja roskaantumista ei saada pysäytettyä.
Saara Ilvessalo
Kirjoittaja on toiminnanjohtaja ja tutkija oikeustieteellisessä Itämeri-osaamiskeskuksessa.