Kun vihreässä eduskuntaryhmässä keskustelimme noin 20 vuotta sitten mikä oli tärkein motiivimme olla mukana politiikassa, niin suurin osa nosti esiin lapset jollakin tavalla. Halusimme jättää maapallon hyvässä kunnossa perintönä lapsillemme ja toivoimme jokaisen lapsen saavan tuntea itsensä rakastetuksi ja arvokkaaksi. Edelleen samat motiivit pitävät minut mukana vihreässä toiminnassa.
Uskon pienten askelten suureen vaikutukseen. Jos lapsia katsellaan rakastavin silmin ja ihaillen ja heille annetaan noin viisi kertaa enemmän myönteistä palautetta kuin kielteistä palautetta, uskon heistä kasvavan vahvoja ja kilttejä ihmisiä, jotka ovat valmiita välittämään planeetastamme ja muista ihmisistä.
Se käytös, joka saa huomiota lisääntyy. Eli jos lapsen hyvää käytöstä kiitellään, se tulee lisääntymään ja taas jos huomio kiinnittyy ei toivottuun käytökseen, niin se valitettavasti lisääntyy. Siksi kannattaa pohtia tarkasti kannattaako kaikesta aina huomauttaa ja onko järkevää pitää niin monta sääntöä voimassa, että on pakko jankuttaa. Kehuttu lapsi ei ylpisty, vaan hänen minäkuvastaan tulee vahva. Tietenkin lapselle pitää olla rehellinen ja kehujen pitää olla realistia. Jos lapsen kanssa on haasteita, niin häntä kannattaa kehua pienemmistäkin asioista. Vaikkapa sitä, että odottaa hienosti. Pääasia on keskittää huomio hyvään. Hyvästä yrityksestäkin pitää kehua. Mitä täsmällisemmin pystyt kehumaan, sen parempi. ”Hienoa, kun laitoit roskan roskikseen” on täsmällinen kehu.
Jos haluat lapsen olevan onnellinen seurassasi, niin anna hänen ohjata yhteistä toimintaanne. Ole kiinnostunut hänen ajatuksistansa ja tekemisistä. Meille on nykyään todella vaikeaa keskittyä vaikka 15 minuuttia toiseen ihmiseen ilman kännykkää tai muita vempaita. Kannattaa kuitenkin yrittää todella keskittyä hetkeksi joka päivä lapseen täysillä ja todella tutustua hänelle tärkeisiin asioihin. Kun lapsi tietää saavansa aikuiselta huomiota hyvällä, hän ei hae sitä huonolla käytöksellä.
Maailmaan kasvaa yhteistyökykyisiä ihmisiä, kun annat lapselle arvostavaa huomiota ja opetat häntä hallitsemaan käytöstään, eikä tunteitaan. Saa olla vihainen ja saa itkeä, mutta surullisena tai vihaisenakaan ei saa tehdä pahaa muille ihmisille tai eläimille. Onnellisista lapsista kasvaa vastuullisia aikuisia, joita planeettamme kaipaa.