Ajankohtaista
Vihreät blogit, tiedotteet ja kannanotot
Aluevaltuutetut: Lasten, nuorten ja perheiden palveluille oma tulosryhmä
Varsinais-Suomen hyvinvointialueen valmistelu käynnistyi ikäkaarilautakuntamallilla, jossa oli erikseen oma lautakunta myös lasten, nuorten ja perheiden asioille. Ikäkaarimalli olisi Vihreän aluevaltuustoryhmän mielestä mahdollistanut vahvemman kokonaisuuden palveluita läpi leikaten ja pidimme viimeiseen asti kiinni ikäkaarimallista. Sen taistelun hävisimme ja ikäkaarimallista päätettiin luopua ja lautakunnat muodostettiin perinteisellä kaavalla tuotanto- ja palvelukokonaisuudet edellä, sillä lautakunnille haluttiin budjettivaltaa.
Uutena korjaavana yrityksenä on esitetty, että lasten, nuorten ja perheiden palveluille tulisi hallinnollinen oma tulosryhmä ja kaikki palvelut olisivat tämän sateenvarjon alla sosiaali- ja terveyspalveluiden alaisuudessa. Tuemme tätä yritystä, vaikka on ymmärrettävää, että tämä toisi alussa muutoksia ja lisätyötä henkilöstölle. Ihanteellinen lopputulos olisi yhdistää kaikki lapsiin, nuoriin ja perheisiin kohdistuva osaaminen yhteen hallinnolliseen kokonaisuuteen, jossa kaikki neuvolapalveluista lastensuojeluun, erikoissairaanhoitoon ja psykiatriaan olisivat mukana.
Tavoitteena olisi saada aikaan palvelukokonaisuuden yhtenäistäminen niin henkilöstölle kuin asiakkaille. Lisäksi toivottavasti kynnys tiedon jakamiseen madaltuisi eri osaamisalueiden välillä. Lapsi tai nuori on kokonaisuus ja fyysinen oireilu voi usein linkittyä sosiaalisiin ongelmiin, joiden ratkaiseminen helpottuu laajemmalla yhteistyöllä. Perhekeskusmalli on hieno pohja tälle yhteistyölle ja olemme menossa oikeaan suuntaan, kun lapsille ja nuorille räätälöityjä palveluita löytyy matalalla kynnyksellä, jonka yli tuntuu turvalliselta astua. Lasten, nuorten ja perheiden palvelukokonaisuus vahvistuisi omalla tulosryhmällä entisestään.
Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja lapsiasiavaltuutettu ovat suositelleet, että lasten, nuorten ja perheiden palvelut muodostavat kokonaisuuden. Palvelukokonaisuudessa tulisi näkyä monialaisuus. Tärkeä tehtävä on sote-palveluiden lisäksi sivistys-, nuoriso-, liikunta-, kulttuuri- ja nuorisotoimella sekä seurakunnilla ja järjestöillä. Yhtenäinen tulosryhmä edistäisi ja selkiyttäisi myös yhteistyötä edellä mainittuihin.
Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus ja heille me rakennamme tätä yhteiskuntaa ja sen tulevaisuutta. Lasten, nuorten ja perheiden tulosryhmä olisi pitkällä aikavälillä myös taloudellinen investointi, sillä palveluiden yhteen kokoaminen olisi asiakaslähtöistä ja hintalappu on takuuvarmasti pienempi kuin hajallaan olevalla nykymallilla.
Heidi Aaltonen
aluevaltuuston vpj, aluevaltuustoryhmän pj
Janina Andersson
aluehallituksen jäsen
Essi Lindberg
sote-palvelulautakunta varajäsen
Sofia Virta
aluevaltuutettu, Vihreän liiton pj
Vihreä aluevaltuustoryhmä: Varha on täällä, mutta vasta alussa
Varsinais-Suomen 27 kunnan sote- ja pelastuspalveluiden tuottaminen siirtyi Varhalle sote-uudistuksen myötä. Muutoksen mittakaava on suuri, ja kun noin 24 000 työntekijää palveluineen siirtyy uuteen organisaatioon, ei ole ihme, että puoli vuotta organisaation syntymisestä asiat eivät toimi täydellisesti.
Mediassa ja keskustelupalstoilla äänensävy muutoksen suhteen on ollut moninainen. Jos lääkäriin ei ole päässyt, on vika sote-uudistuksessa ja Varhan aloituksessa. Fakta kuitenkin on se, että noin 75% ongelmista ja korjattavasta on perittyjä. On pikemminkin niin, että jo aiemmin vallinneet epäkohdat palveluiden sujuvuudessa ja saatavuudessa ovat paljastuneet Varhan aloittamisen myötä. Nyt näihin epäkohtiin voidaan alkaa kunnolla puuttua.
Sote-uudistuksen tarkoituksena on ollut sujuvoittaa ja yhtenäistää toimintaa sekä purkaa raja-aitaa esimerkiksi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliltä. Vuodeosastopaikkojen riittävyys on ollut jo vuosia haasteellista, mutta tässä asiassa kuntarajojen purkaminen on hieman tuonut apua ja potilaat ovat päässeet siirtymään jatkohoitopaikkoihin hiukan jouhevammin.
Varha on tehnyt hyvää yhteistyötä sote-järjestöjen kanssa muutosten myllerryksen keskellä. Järjestöjen osaamisen arvostuksesta kertoo sekä järjestöasiantuntijoiden laaja käyttö Varhan omissa valmistelutyöryhmissä että vuodelle 2023 myönnetyt hyvinvointialueen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen avustukset. Tiiviin järjestöyhteistyön tuloksena keväällä 2022 valmistuivat Varhan järjestöavustamisen periaatteet ja kriteerit. Avustukset saatiin maksettua sote-järjestöille jo helmikuun aikana.
Parhaat tulokset sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisessä saadaan monituottajamallilla. Julkinen sektori tarvitsee järjestöjä ja yksityisiä palveluntuottajia julkisen palvelutuotannon tueksi, vaikka toki päävastuu on edelleenkin tärkeää pitää julkisin varoin tuotettuna. On kuitenkin hienoa, että yksityisiltä palveluntarjoajilta on jo tullut kiittävää palautetta esimerkiksi yhteisöllisen asumisen palvelusetelistä.
Lapsiperheiden elämää toivottavasti tulee helpottamaan sähköisen perhekeskuksen kokonaisuus, joka kokoaa perhekeskuksen palvelut yhteiseen tieto- ja asiointiportaaliin. Lapsiperheiden palvelukokonaisuutta ryhdytään yhtenäistämään muutenkin, jotta palveluihin pääsisi mahdollisimman helposti.
Varha on aloittanut myös sosiaalisen luoton myöntämisen. Tavoitteena on ehkäistä pienituloisten taloudellista syrjäytymistä ja ylivelkaantumista sekä tukea itsenäistä pärjäämistä. Sosiaalista luottoa voidaan myöntää perustelluista syistä esimerkiksi talouden tasapainottamiseen, velkakierteen katkaisemiseen, kodin hankintoihin, työllistymisen tai kuntoutumisen tueksi, asumisen turvaamiseen sekä kriisitilanteiden ratkaisemiseksi.
Olemme kovin tyytyväisiä, että valtavan muutoksen ohella on jo tapahtunut paljon parannuksia ja kehitystä palveluissa, ihmisten arjessa. Tiedämme, että parannettavaa on edelleen, mutta olemmehan tässä uudistuksessa vasta ihan alussa. Työtä riittää niin virkakoneistossa kuin päättäjillä, mutta suunta on oikea.
Heidi Aaltonen: Urapolkumallista pito- ja vetovoimaa hoitotyöhön
Kirjoitus julkaistu Turun Sanomissa 15.6.2023
Suomessa on jo vuosia yritetty edistää hoitotyön urapolkumallia ja jalkauttaa sitä organisaatioihin. Siinä on osittain onnistuttukin, mutta ei vielä siten, että hoitotyön uralla eteneminen välttämättä näkyisi pankkitilillä.
Erilaisia vaihtoehtoja erikoiskouluttautua ja edetä uralla on useita, mutta miten on ihan sen ”tavallisen” sairaanhoitajan uralla eteneminen, joka nauttii työstään valitsemassaan työyksikössä? Sairaanhoitajan, joka ei halua koskaan esihenkilöksi tai kliiniseksi asiantuntijasairaanhoitajaksi? Myös heidän osaamisensa ja kokemuksena pitää voida tunnistaa ja tunnustaa.
Tällä hetkellä valmistuva sairaanhoitaja saa samaa peruspalkkaa kuin kokenut 20 vuotta uralla ollut sairaanhoitaja. Kokenut sairaanhoitaja perehdyttää uuden noviisin, kantaa vastuun kesällä, kun on ainut täydet lääkeluvat omaava hoitaja vuorossa ja huolehtii, että uusi hoitaja oppii osaston kuviot.
Palkkakehitys menee tällä hetkellä kokemusvuosittain siten, että ensimmäinen niin kutsuttu ikälisä saavutetaan, kun olet ollut alalla viisi vuotta ja sama toistuu viisivuosittain päättyen 15 vuoden kohdalle, jolloin hoitotyössä ollaan tällä mittarilla uran huipulla.
Monissa Euroopan maissa, kuten Ruotsissa ja Iso-Britanniassa, on kehitetty hoitotyön urapolkumalleja siten, että uralla eteneminen näkyy myös palkassa. Palkkakehitystä ei ole tasapäistetty siten, että sairaanhoitaja saa saman palkan missä tahansa työskenteleekin, vaan palkkaa maksetaan erikoisalan ja työn vaativuuden mukaisesti, mutta myös korreloiden hoitajan osaamiseen ja kokemukseen.
Suomessa hoitajat kouluttautuvat erikoisosaajiksi, mutta se ei välttämättä takaa, että se näkyy palkassa.
Ajattelen, että meidän tulee Suomessa luoda kansalliset kriteerit hoitotyön urakehitykselle siten, että osaamisen ja kokemuksen myötä myös palkka nousee. Tämän tulee tapahtua myös silloin, kun hoitaja työskentelee omalla erikoisalallaan perustehtävässä tai kun kouluttautuu erikoisosaajaksi ja hyödyntää koulutusta työssään.
Esimerkiksi Ruotsissa perustehtävän tekemiseen on olemassa tentit eri urapolun vaiheisiin noviisista ekspertiksi ja tenttimisten myötä palkka kehittyy.
Olen sitä mieltä, että tämänkaltainen malli nostaisi hoitotyön osaamisen profiilia. Hoitotyöllä ja lääketieteellä yhteinen nimittäjä on potilas, jota hoidetaan yhdessä rinnakkaisina tieteenaloina, ei erillisinä. Lääkärit eivät ole hoitajien yläpuolella, vaan työtä tulee tehdä yhteisesti, samassa rintamassa. Uskon, että urapolkumalli edistäisi sekä hoitotyön pito- että vetovoimaa.
Heidi Aaltonen
Kirjoittaja on Varsinais-Suomen vihreän aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja ja aluevaltuuston 2. varapuheenjohtaja
Heidi Aaltonen Varsinais-Suomen vihreiden aluevaltuustoryhmän puheenjohtajaksi
Vihreiden aluevaltuustoryhmä päätti muutoksista puheenjohtajistossaan.
Varsinais-Suomen aluevaltuuston varapuheenjohtaja Heidi Aaltonen nimettiin aluevaltuuston vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajaksi. Hän on jo aiemmin sijaistanut kansanedustaja Sofia Virtaa valtuustoryhmän puheenjohtajana. Virta väistyy nyt puheenjohtajistosta kansanedustajan tehtävien hoitamisen vuoksi.
– Meillä on osaava aluevaltuustoryhmä, jota luotsaan suurella ylpeydellä. Tämän vuoden aikana hyvinvointialueella on tavoitteena rakentaa palvelustrategia, jonka pohjalta tullaan tekemään palveluverkko. Meidän ryhmämme haluaa tuoda strategiaan kädenjälkensä erityisesti palveluiden saavutettavuuden, yhdenvertaisuuden ja hyvinvoivan henkilöstön näkökulmasta, Heidi Aaltonen kertoo.
Varsinais-Suomen vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajiston muodostavat raisiolainen osastonhoitaja Heidi Aaltonen, turkulainen apulaispormestari Elina Rantanen ja turkulainen terveyskeskuslääkäri Konsta Nylander.
Ehdokkaiden näkemys: Keskusteleva yhteistyö on kaiken perusta
Vihreiden tulos eduskuntavaaleissa oli huono kaikkialla Suomessa, vaikkakin Varsinais-Suomessa Vihreiden tulos laski vaalipiireistä prosentuaalisesti vähiten. Tappio on tunnustettu, ja vaalien jälkeen on käyty jälkipyykkiä niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin. Varsinais-Suomen uusi varakansanedustaja, vihreiden sitoutumaton ehdokas Elisa Aaltola on vaalien jälkeen esittänyt Vihreiden kampanjasta väitteitä, joista osa on loukkaavia meitä ehdokkaita ja kampanjointiin osallistuneita vapaaehtoisia kohtaan. Näin ollen koemme, että meillä on sekä oikeus että velvollisuus kertoa näkemyksemme tapahtuneesta.
Aaltola ei osallistunut piirin järjestämään purkutilaisuuteen, jossa oli tarkoitus keskittyä vaalien jälkeisten tunteiden käsittelyyn yhdessä, vaan hän avautui omasta pettymyksestään sosiaalisessa mediassa. Aaltola on antanut ymmärtää, että syy sille, ettei hän tullut valituksi eduskuntaan, oli ehdokaslistan heikkous. Ehdolle asetettujen henkilöiden lista on kokonaisuus, jossa jokaisella ehdokkaalla on omat vahvuutensa. Ehdokaslista muodostetaan ehdolle haluavien joukosta parhaaksi katsotulla tavalla. Kunkin ehdokkaan tarkoitus on saada liikkeelle omanlaisiaan äänestäjiä. Vihreiden sitoutuminen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämiseen näkyy myös ehdokasasettelussa, ja meillä olikin ehdokkaina monipuolinen joukko vihreitä.
On kohtuutonta edellyttää, että kaikilla ehdokkailla olisi samanlaiset mahdollisuudet kampanjoida. Lähdemme kaikki vaalikampanjointiin eri lähtökohdista. Joillakin ehdokkailla on pieniä lapsia, osalla paljon läsnäoloa vaativa työ ja toisilla taas sairauksia tai vammoja. Yksi ehdokkaistamme oli äänestysviikolla kertausharjoituksissa. Kaikki edellä mainittu vaikuttaa siihen, kuinka paljon aikaa kukin ehdokas voi kampanjalle antaa. Haasteelliset olosuhteet eivät tee ehdokkaasta huonoa. Lisäksi on tunnistettava, mikä merkitys ehdokkaiden varallisuusasemalla, kampanjabudjetin suuruudella ja ehdokkaiden tunnettuudella on kampanjoinnin lähtötilanteessa. Demokratian toteutumisen kannalta on kuitenkin keskeistä, että ehdolla voi aidosti olla ihmisiä erilaisista taustoista. Piiri kannustikin eri lähtökohdista ponnistavia ehdokkaita rakentamaan itsensä näköistä kampanjaa omien resurssien ja voimavarojen rajoissa. Jokainen tekee omaa kampanjaa, mutta yhteisenä tavoitteena on silti kerätä mahdollisimman suuri äänisaalis koko porukalle. Ulkoapäin on mahdotonta nähdä kaikkea sitä työtä, joka tapahtuu kulisseissa.
Aaltolan väitteet vaalikahvilan kieltämisestä eivät pidä paikkaansa. Kyseessä oli piirin suositus, joka johtui siitä, että usean ehdokkaan vuokraamassa tilassa ei ollut esteetöntä WC-tilaa. Tilan käyttäminen olisi rikkonut yhdenvertaisuuslakia. Ilman lainsäädännön asettamia reunaehtojakin on vihreiden arvojen mukaista, että avoimet poliittiset tapahtumat ovat saavutettavia kaikille. Kaikki tilan vuokranneet ehdokkaat olivat mukana päättämässä siitä, että tilaa ei käytetä vaalikahvilana.
Kuulimme jälkikäteen, että Aaltola oli myös kokenut itsensä kampanjan aikana ulkopuoliseksi ja joutuneensa muiden ehdokkaiden kyräilemäksi. Tämä ei missään nimessä ole ollut tarkoituksellista. On kuitenkin mahdotonta vaikuttaa asiaan, josta ei ole tietoinen. Meillä vihreillä on aina ollut tapana tehdä yhteistyötä ja välttää keskinäistä kilpailua. Aiemmissa vaaleissa olemme saaneet hyvää palautetta nimenomaan ehdokkaiden välillä vallitsevasta hyvästä yhteishengestä. Myös näissä vaaleissa kampanjointi perustui monien ehdokkaiden osalta yhteistyöhön. Koska jokainen ehdokas oli valittu ehdolle erilaisten vahvuuksien ansiosta, jaoimme toinen toistemme esitteitä ja tarvittaessa suosittelimme äänestäjille toista ehdokasta, usein myös Aaltolaa. Kampanjatelttojen ja vaalimökin tulee näyttäytyä kansalaiselle koko puolueen kampanjapaikkana, jossa esitellään tasapuolisesti kaikkia vihreitä ehdokkaita. Tähän pyrkiminen ei ollut osoitus yhteistyökyvyttömyydestä tai kateudesta, vaan mahdollisimman tasavertaisen näkyvyyden antamisesta kaikille.
Emme halua kritisoida Aaltolan kampanjaa tehneitä vapaaehtoisia. Olemme vilpittömän iloisia siitä, miten moni aktivoitui kampanjoimaan vihreiden arvojen puolesta. Toivomme näkevämme mahdollisimman monia näistä ihmisistä mukana Vihreiden toiminnassa myös jatkossa. Haluamme lisäksi kiittää jokaista Vihreiden kampanjassa tai piirissä vapaaehtoistyötä tehnyttä sekä piirin työntekijöitä. Vaalien tulos motivoi meitä kehittymään ja kirkastamaan viestiämme.
Kutsumme kaikki vihreän politiikan takana seisovat mukaan kehittämään puoluetta ja tekemään sellaisia vaalikampanjoita, joissa viestimme tavoittaa yhä laajemmin uusia ihmisiä.
Heidi Aaltonen, eduskuntavaaliehdokas 2023, aluevaltuutettu, aluevaltuuston vpj
Theresia Bilola, eduskuntavaaliehdokas 2023, politiikan tutkija, Turun kaupungin varavaltuutettu
Janna-Riia Koivu, eduskuntavaaliehdokas 2023, vara-aluevaltuutettu, Turun vihreät ry:n vpj
Rami Käkönen, eduskuntavaaliehdokas 2023, Maskun kunnanvaltuutettu ja kunnanhallituksen jäsen, Maskun vihreiden vpj, Varsinais-Suomen vihreiden hallituksen jäsen, Vapaaehtoisen maanpuolustuksen neuvottelukunnan varajäsen
Essi Lindberg, eduskuntavaaliehdokas 2023, vara-aluevaltuutettu
Riina Lumme, eduskuntavaaliehdokas 2023 ja 2019, Turun kaupunginvaltuutettu
Selinä Nera, eduskuntavaaliehdokas 2023, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden pj, Turun vammaisneuvoston vpj
Saija Porramo, eduskuntavaaliehdokas 2019 ja 2023
Ulriika Sundell, eduskuntavaaliehdokas 2023, lääkäri, vs. eläinlääkäri
Mirva Salonen, eduskuntavaaliehdokas 2023, Raision kaupungin varavaltuutettu ja sivistyslautakunnan jäsen, Varsinais-Suomen vihreiden hallituksen jäsen sekä yhdenvertaisuus ja turvallinen toimintaympäristö -vastaava